Onnittelut uudesta blogista!!

Pääsiäinen takana, elämä edessä... Aloittelevana bloggarina pitänee tunnustaa, etti se alku nyt ihan ruusuisesti mennyt. Olin jo kirjoittanut aikani, kun onnistuin pyyhkimään pois kaiken, siis IHAN KAIKEN. Ehkä tähän tumpeloimiseeni vaikuttaa myös se, että ajatukseni pyörivät vain laskuissa, siinä miten tästä selviän, mitä tässä tilanteessa voisin tehdä?? Kun talous on tiukoilla, muutun myös käytännön asioissa extra-säästäväiseksi. Tänäänkin alkoi pakastimen tyhjennys kamppanja, ja näin perhe söi maksapihvejä ja salaattia. Iltapalaksi keksin Suppilovahvero-pinaatti pannarin, mikä meni hyvin myös päivällä välipalana-lounaana. Laitan jossain vaiheessa ohjetta ja kuvaa, kun tämä blogitekniikka käy tutuksi.

Pääsiäinen meni muuten kivasti, sikäli kun voi näillä rahavaroilla nyt mennä. Pelasimme perheen kanssa useana päivänä Monopolia ja Unoa. Siitä saan ainakin olla ylpeä, että nuoren viihtyvät vielä näiden pelejen parissa kotona, taisi jäädä sunnuntain Harry Potterkin heiltä katsomatta, kun sai pelata yhdessä.

Muuten olen siivonnut, tai siis ainut mitä sain aikaiseksi oli järjestys kodinhoitohuoneen kaappiin, ja noin 20 koneellista pyykkiä pestynä. Sitä se teettää, kun talvi on pelkkää lätkää ja työtä... No huusholli on nyt vielä siivoomatta (toki tuo viime viikon vatsatautikin vei vähän voimia, joten ei ihan jaksanut). Mutta toisaalta minulle tärkeimmät kodinhoitohuoneen ja keittiön kaapit on järjestyksissä.

Niin ne laskut vähän kauhistuttavat. Ahdistaa ihan kauheesti. Miehelle en ole uskaltanut puhua. Pitänee yrittää tehdä ylitöitä, vaikka ei se tähän hetkeen auta.

Myös tämä tilanne miehen kanssa vähän mietityttää. Olemme nyt useita kuukausia nukkuneet erikseen, ihan vain koska hän kuorsaa niin kovin. Olen ehdottanut hoitoon hakeutumista, mutta hän ei perisuomalaisena miehenä halua lääkäriin mennä. Välillä niitä hengityskatkojakin on, mutta se on ihan sama mitä sanon. Aluksi menin olkkarin sohvalle nukkumaan ihan vain josko hän havahtuisi ja hakeutuisi hoitoon. Ajan kanssa huomasin nukkuvani sohvalla paljon paremmin, kuten hänkin kun sai kuorsata miten lystää, eikä kukaan töninyt hereille. Unet ovat molemmilla siis hyviä, mutta voitte arvata, että tämä tietenkin on vaikuttanut myös seksielämäämme. Voin ihan rehellisesti sanoa, että kaipaan miehen kosketusta, ja ilmeisesti hänkin minua, kun löysin tabletiltaan jonkun seksisivuston ladattuna.

Ja mikä mietityttää kaikkein eniten on huominen työpäivä. Teen työtä työnantajalle, joka ei maksa minulle oikeaa palkkaa. Minun koulutuksellani ja kokemuksellani tälläisesta työstä pitäisi saada n. 400 e enemmän palkkaa. Olen kysellyt palkankorotusta, mutta työnantaja totesi siitä tulevan kustannuksia- siis totta helvetissä siitä tulisi kustannuksia, ainakin tuo 400 e :)       En voi itseni tässä taloudellisessa tilanteessa irtisanoa, mutta toisaalta josko en ainakin tuota 400 e enemmän palkkaa saa (AINAKIN), ei tämä taloudellinen tilanteeni voi oikein parantuakkaan. Työnantajani on epäreilu nihilisti, jonka hyväksi olen työskennellyt, mutta sanonpa vaan, että kohta ei enää huvita.

Joten siinähän sitä täytettä ekaan Blogiiin. Ja niin se lätkä, se alkaa kohta- uusi kausi. Äitiä jo valmiiksi rassaa, kun kilometrejä tulee, auto on huoltamatta ja bensaa taas kuluu.

Mutta toivottavasti en masentanut; ei muuta kuin kaikille Oikein Hyvää Ötyä